Uuden edessä – sydämellä Raudanmaan kyläemäntänä

Raudanmaalla on tapahtunut viime vuosina suuria asioita. Kylällä haluttiin varmistaa yhteisöllisyyden jatkuminen ja kasvaminen Kautialan koulun lakkauttamisen jälkeen, joten vuonna 2021 perustettiin Raudanmaan kyläosuuskunta. Näin entinen koulu sai uuden elämän Raudanmaan kylätalona. Koulurakennuksen kunnostaminen ja toiminnan käynnistäminen ovat vaatineet valtavasti vapaaehtoistyötä, aikaa ja myös rahaa. Yhdistykset ovat tehneet parhaansa, mutta arjen kiireissä esimerkiksi tiedonkulku on välillä jäänyt taka-alalle.

Kyläemännän saappaisiin

Tätä varten syntyi ajatus kyläkoordinaattorista, tai kuten täällä sanotaan, kyläemännästä. Työnhakuprosessi oli monivaiheinen ja perusteellinen: se sisälsi ennakkotehtävän sekä kaksi työhaastattelua, joiden jälkeen tulin valituksi tehtävään. Oli ilo ja kunnia tulla valituksi juuri tähän työhön ja tähän yhteisöön. Tunsin paljon ihmisiä entuudestaan, mutta olen saanut tutustua myös moniin uusiin ihmisiin. Koen arvokkaana, että saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja että voimme oppia paljon toisiltamme.

Nyt kun kylätalon toiminta on tullut ensimmäisien kuukausien aikana tutuksi, on tullut aika kääntää katse tulevaan: siihen, miten voimme yhdessä tehdä Raudanmaasta entistä eläväisemmän, osallistavamman ja yhteisöllisemmän paikan.

Kohtaamisia ja kahvihetkiä

Sydän-Hämeen Lehti ja Kangasalan Sanomat kävivät tekemässä lämminhenkiset haastattelut uudesta työstäni ja minusta. On ollut mukava saada onnitteluja, halauksia ja iloisia kommentteja valituksi tulemisen ja lehtijuttujen vuoksi. Ne ovat tuoneet lisää iloa ja vahvistaneet tunnetta siitä, että tekemälläni työllä on merkitystä monelle.

Heinäkuussa hyppäsin suoraan kyläemännän saappaisiin ja niin sanotusti suoraan syvään päätyyn, keskelle vuoden kiireisintä sesonkia. Kylätalo kuhisi elämää, vierailijoita, talkoolaisia, työntekijöitä ja kesätyöntekijöitä. En ehtinyt juuri pysähtyä miettimään, mitä kaikkea työni tulisi pitämään sisällään, vaikka sain kahden päivän perehdytyksen. Loput selvisi kuitenkin käytännössä, päivä kerrallaan.

Heinäkuun viikoittaisilla kyläemännän kahveilla kuka tahansa sai tulla juttelemaan kanssani. Parhaimmillaan meitä oli yli kymmenen ihmistä porisemassa, ja nämä hetket olivat itselleni tärkeitä. Sain kuulla ihmisiä ja heidän aitoja mielipiteitään ja ideoitaan, mutta uskoakseni myös osallistujille oli tärkeää tulla kuulluksi.

Arjen monipuolisuus ja yhteisön voima

Kun minulta kysyttiin kesällä, mitä kyläemännän työhön kuuluu, nauroin usein, että “aika laajasti sesonkiaikana vähän kaikkea.” Ja se piti paikkansa. Välillä minut on löytynyt kylätalolta mitä erikoisimmista tilanteista. Milloin mistäkin ja milloin minkäkin työtehtävän ääreltä. Toimin yleishenkilönä, joka yrittää pitää langat käsissään ja huolehtia siitä, että asiat sujuvat. Siinä samalla mieli oli myös jo tulevassa ja kirjasin ajatuksiani ja havaintojani ylös, jotta voin hyödyntää niitä myöhemmin suunnitellessani toimintaa.

Vaikka vilskettä ja vilinää riitti, en ole ollut yksin. Ihmisten tuki, kesätyöntekijät, vapaaehtoiset, opiskelijat, kylätalon ja Lastenmaatila Pikkupihan omat työntekijät sekä vierailijat ovat läikäytelleet sydänalaani monesti. Lämmin kiitos jokaiselle, jotka osaltanne olette auttaneet minua uuden työn alkuun. En voi olla kiittämättä perhettäni, joka on kannatellut minua uudessa elämäntilanteessa. Olette rakkaita.

Vapaaehtoisten arvostus

Erityisesti vapaaehtoisten arvostukseni on kasvanut valtavasti. Olen konkreettisesti nähnyt, kuinka moni heistä on hoitanut samoja asioita omien töidensä ja arkiaskareidensa ohella, joita minä nyt teen palkattuna työntekijänä. Kun joku paikka kaipaa korjausta tai kohennusta, aina on löytynyt tekijä. Tapahtumatkaan eivät synny itsessään, vaan niiden takana on aina joukko ihmisiä, jotka mahdollistavat niiden toteutumisen. Lastenmaatila Pikkupihaa ei olisi ilman vapaaehtoisia. Joten vapaaehtoisten panos kylän hyväksi on ollut korvaamatonta, ja toivon voivani tukea ja vahvistaa heidän tekemistään parhaani mukaan. Yksi tavoitteistani onkin saada lisää ihmisiä mukaan toimintaan, ja kyläkyselyllä pyrin tätäkin asiaa selvittämään ja vastausten avulla luomaan erilaisia tapoja osallistua ja olla osallisina toiminnassa omien voimavarojensa mukaan.

Hengähdys ja uudet suunnat

Ystäväni kysyi ensimmäisten viikkojen jälkeen, miltä elo kyläemäntänä tuntuu. Vastasin: “väsynyt mutta onnellinen.” Nyt, kun sesonkiaika on takana ja kylätalon aukioloajat ovat supistuneet, olen palautunut kesän vilskeestä ja vilinästä ja voinut keskittyä paremmin hanketyöhöni. Tavoitteena on esimerkiksi vahvistaa yhdistysten välistä yhteistyötä ja kehittää toimivampia viestintätapoja sekä aktivoida ihmisiä mukaan yhteisölliseen toimintaan. Olen muun muassa palaveerannut yhdistysten puheenjohtajien kanssa ja esksutellut miten voisin olla yhdistyksille avuksi, kontaktoinut yrittäjiä ja oppilaitoksia yhteistyöhön, tehnyt ja koonnut kyläkyselyä, mutta ennen kaikkea pysähtynyt kuuntelemaan kyläläisiä, täällä vierailevia ihmisiä sekä kylätalon palkattua väkeä ja vapaaehtoisia.

Eläinten lempeä läsnäolo

Kesän aamut olivat erityisiä. Kun astelin parkkipaikalta töihin, oli ihana näky katsoa, kuinka Lastenmaatila Pikkupihan eläimet laidunsivat vapaana yhdessä isojen aitojen sisällä ennen asiakkaiden saapumista. Auringonsäteiden osuessa pieneen aasivarsaamme Taikaan, ajattelin hetken kaiken näyttävän joltakin lastenelokuvan satumaalta.

Eläimet ovat ihanan aitoja ja teeskentelemättömiä. Niillä ei ole samanlaista käsitystä ajasta kuin ihmisillä. Ne eivät suunnittele huomista tai vatvo eilistä. Ne reagoivat siihen, mitä tapahtuu juuri tässä hetkessä. Siksi joksus painan pääni juhannuksena syntyneen Taika-aasivarsan kylkeä vasten, haistan sen turkkia, hengitän samaan tahtiin ja annan hermostoni rauhoittua. Eläimillä on kaunis taito elää hetkessä ja nauttia siitä, mitä juuri nyt on. Voimme oppia heiltä paljon, kun maltamme pysähtyä. Samaa hyvinvointia toivon eläinystäviemme tuottavan kaikille heidän kanssaan työskenteleville ja Pikkupihalla vieraileville.

SM-suunnistuksen yhteinen ponnistus

Syyskuussa saimme kunnian olla mukana SM-suunnistustapahtuman toteutuksessa. Tarjottavien suunnittelu, hinnastojen ja kylttien teko, tavaroiden nouto, kisapaikan koristelu, tuotteiden valmistus ja kuljetus kisapaikalle, siellä ruoan tarjoilu sekä koko tapahtuman jälkimainingit siivouksineen ja tiskauksineen vaativat valtavasti työtä.

Mutta jälleen kerran tämä oli mitä mainioin todiste siitä, miten voimme yhdessä ponnistaa mitä hurjimpiin suorituksiin. Sydämellinen kiitos kaikille tapahtuman omalta osaltaan mahdollistaneille. Jokaisen panos oli tärkeä ja mahdollisti tapahtuman onnistumisen.

Hyvinvointi syntyy yhdessä

Puhun usein hyvinvoinnista, siitä miten jokainen lenkki ketjussa on tärkeä, kuinka kuormittuneena ihmisen näkökulmanottokyky kapenee ja pyrkinyt selvittämään, mikä vie voimia ja mikä niitä tuo. Olen halunnut pysäyttää ihmisiä miettimään, miksi he tekevät juuri tätä vapaaehtoistyötä. Nämä keskustelut ovat mielestäni valtavan arvokkaita, vaikka ei vielä ehkä perinteistä suomalaista keskustelukulttuuria. Haluan tietoisesti viedä yhteistä tekemistä siihen suuntaan, missä huomaamme herkemmin hyvän ja annamme toisillemme myönteistä palautetta ja kiitosta. Oman terveyden aikanaan menettäneenä osaan arvostaa sitä, minkä olen saanut siitä takaisin ja siksi pyrin muistuttamaan muitakin itsestä huolehtimisesta. Kenenkään ei tarvitse, eikä pidä selvitä yksin. Tukeutukaa siis läheisiin ja yhteisöön. Juuri siinä piilee yhteisön voima.

Tiesitkö muuten, että tutkimuksen mukaan kun autamme toisiamme, saamme siitä myös itse hyvää mieltä? Esimerkiksi Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston yhteistutkimuksessa Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi työorganisaatioissa todettiin, että työpaikan toimivuus ja työntekijöiden hyvinvointi perustuvat ennen kaikkea ihmisten välisiin suhteisiin. Tutkimus osoitti, että tiimien välinen vuorovaikutus ja tiedonkulku ovat keskeisiä tekijöitä työn sujuvuuden ja hyvinvoinnin kannalta.

Kohtaamiset tekevät työn merkitykselliseksi

Toivon lämpimästi, että jatkossakin saan kohdata paljon erilaisia ihmisiä, kuulla teidän tarinoitanne, ajatuksia ja unelmia kylätaloon ja sen toimintaan liittyen. On tärkeää olla luottamuskenne arvoinen ja antaa toiselle mahdollisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Juuri niissä kohtaamisissa syntyy se, mikä tekee tästä työstä minulle erityisen merkityksellisen.

Lämpimin terveisin, Riina – Raudanmaan kyläemäntä