Kyläemännän blogi – syksystä talveen Raudanmaalla
Syksy ja alkutalvi ovat kuluneet Raudanmaan kylätalolla vauhdikkaasti. Välillä hengästyttävänkin täysinä, mutta ennen kaikkea ilon, kohtaamisten ja uuden oppimisen merkeissä. Kun katson taaksepäin näitä kolmea kuukautta, huomaan, miten paljon olemme yhdessä tehneet ja miten monella tavalla kylätalo on jälleen osoittanut voimansa yhteisön sydämenä.
Uusia palveluita ja uusia tuttavuuksia
Yksi syksyn teemoista on ollut uusien palvelutuottajien etsiminen ja heidän kanssaan tutustuminen. Kylätalolla käy nykyään jäsenkorjaaja, jalkahoitaja, twerk-ohjaaja ja hieroja, ja ensi vuonna joukkoon saadaan mahdollisesti myös parturi. On ollut ilo huomata, miten monipuolisia palveluita kyläläiset kaipaavat ja miten innokkaasti tekijät ovat lähteneet mukaan.
Samalla olen käynyt palavereja mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Myös kyläkyselyn tulokset ovat antaneet arvokasta suuntaa siihen, mitä ihmiset toivovat ja tarvitsevat.
Kylätalolla on ollut syksyn aikana useita opiskelijoita eri aloilta: matkailusta, kiinteistöpuolelta sekä media-alalta. He ovat tuoneet mukanaan uusia ideoita, energiaa ja näkökulmia ja samalla saaneet arvokasta kokemusta oikeasta työympäristöstä. On ollut ilo seurata heidän kasvuaan ja innostustaan.
Halloween – yhteisön voimannäyte
Halloween-tapahtuma oli jälleen valtava ponnistus, mutta samalla upea osoitus siitä, mitä saamme aikaan yhdessä. Mukana oli paljon vapaaehtoisia ja erityisesti nuoria, mikä lämmitti mieltäni valtavasti.
AhlmanEdun opiskelijat toivat tapahtumaan oman luovan panoksensa: media-alan ja kuvallisen ilmaisun opiskelijat kehittivät Halloween-teemaisia pelejä, kuvia ja videoita. Yksi huoneistamme muuttui peliluolaksi, jossa opettaja ja opiskelija ohjasivat pelaajia koko tapahtuman ajan.
Vapaaehtoiset koristelivat tilat, hoitivat tekniikan, maalasivat kasvoja, pitivät askartelupistettä, ohjasivat liikennettä, työskentelivät keittiössä, maskeerasivat ja heittäytyivät rooleihinsa näyttelijöinä. Olen niin ylpeä jokaisesta.
Valmiusharjoitus, hyväntekeväisyyttä ja lasten pikkujoulut
Osallistuimme myös SPR:n valtakunnalliseen valmiusharjoitukseen, joka on tärkeä osa kylän turvallisuutta ja varautumista. Kylätalo oli tupaten täynnä väkeä tärkeän asian tiimoilta.
Marraskuun lopulla järjestetty hyväntekeväisyystapahtuma ja Raudanmaan joulunavaus olivat lämminhenkisiä ja koskettavia. Kyläosuuskunta tarjosi ilmaisen sisäänpääsyn Lastenmaatila Pikkupihalle koko päivän ajan. Jouluvalot syttyivät, musiikkiesitykset täyttivät illan ja Marja-Liisa Manka piti pysäyttävän puheenvuoron yhteisöllisyyden voimasta. Ystäväni Janne Kähkönen oli kuvaamassa joulukorttikuvia ihmisistä ja eläimistä ja tilaisuudesta.
Lahjakortteja ostettiin sekä omiin pukinkontteihin että lahjoitettavaksi lastensuojeluun. Kyläosuuskunta halusi myös lahjoittaa lastensuojelun asiakkaille pääsylippuja Lastenmaatila Pikkupihalle. Näin saimme osaltamme olla antamassa joulumieltä perheille.
Joulukuussa järjestimme lasten pikkujoulut, joissa riitti riemua: askartelua, tonttudisco, Lucia-kulkue eläimineen sekä tietenkin joulupukki ja joulumuori. Tapahtuma oli lämminhenkinen ja täynnä pienten silmien loistetta.
Kyläkahveista yhteisöllisiin kyläiltoihin
Kyläemännän kyläkahveilla alkoi syksyllä tuntua siltä, että ihmiset olivat sanoneet tärkeimmät ajatuksensa. Ne olivat arvokkaita kohtaamisia, joiden avulla sain laajemman näkemyksen toiminnastamme ja rehellistä palautetta, johon pyrin jatkossa vastaamaan.
Halusin kuitenkin kehittää jotain uutta kyläkahveiden tilalle ja niin syntyivät yhteisölliset kyläillat, jotka ovat matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja kaikenikäisille. Kyläilloissa voi pelata korttia tai lautapelejä, neuloa, askarrella, lukea lehtiä, juoda kahvia tai teetä tai vain olla. Uusiin ihmisiin tutustuminen ja iloinen puheensorina vapaan seurustelun merkeissä on osoittautunut mukavaksi yhdessäoloksi.
Uusia ihmissuhteita syntyy, ja välillä muistellaan menneitä aikoja. Kyläilloissa on syntynyt myös hienoja ideoita ensi vuodelle, esimerkiksi vanhojen valokuvien katseluilta. Monella on kotona kuvia, joissa esiintyvät ihmiset ovat itselle vieraita. Ehkä joku muu tunnistaa heidät.
Ihmiset työn ytimessä
Syksyn aikana olen saanut pysähtyä myös sen äärelle, miten työni näyttäytyy muille. Sain näin joulun alla kauniin palautteen eräältä hallitukselta: että olen lyhyessä ajassa kasvanut keskeiseksi osaksi Raudanmaan yhteisöä ja onnistunut luomaan kylätalolle ja Pikkupihalle lämpimän, avoimen ja iloisen ilmapiirin. Heidän mukaansa olen oma-aloitteinen ja vastuullinen työotteeni, tapani kohdata ihmiset arvostavasti sekä kykyni tuoda yhteen hyvin erilaisia ihmisiä ovat vahvistaneet yhteisöllisyyttä ja lisänneet osallistumista.
Ennen kaikkea tässä työssä onkin minulle kyse ihmisistä. Erilaiset ihmiset, heidän tarinansa, ajatuksensa, kokemuksensa ja tunteensa ovat arvokkaita. Pyrin pitämään tuntosarvet pystyssä, jotta kuulen myös niiden ajatukset, jotka eivät halua sanoa ääneen, mutta haluavat silti vaikuttaa. Pyrin kohtaamaan jokaisen empatialla, lämmöllä ja avarakatseisuudella, koska jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi arvokkaana ja yhteisön jäsenenä. Ketään ei jätetä ulkopuolelle.
Vuoden vapaaehtoisen ehdottaminen – ja miksi Tupu
Lokakuun alussa Kangasalan kaupunki avasi jälleen mahdollisuuden ehdottaa Vuoden vapaaehtoista – henkilöä, joka edistää omalla toiminnallaan yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja hyvinvointia. Ehdotin kylämme Tupu-mummua, joka on vuosikymmenien ajan ollut Raudanmaan lämmin selkäranka, ihminen, joka auttaa, osallistuu, kannustaa ja tuo valoa ympärilleen ilman minkäänlaista numeroa itsestään. Hänen kaltaisensa vapaaehtoiset ovat niitä hiljaisia sankareita, joiden ansiosta kylä pysyy elävänä ja yhteisö voi hyvin.
Tällä kertaa titteli meni ansaitusti Kahilaisen Jormalle, mutta halusimme Raudanmaalla silti huomioida Tupun omalla tavallamme.
Ennen joulua annoimme hänelle nimityksen Raudanmaan vuoden vapaaehtoinen. Tupu otti ruusuisen kortin vastaan kyynelsilmin. Hän kiitti kauniista sanoista ja sanoi jotakin, mikä jäi syvälle mieleeni:
”Tuntuu hyvältä kuulla tällaisia asioita eläessään. Usein näitä puhutaan vasta hautajaisissa.”
Se pysäytti. Voisimmeko me kaikki puhua enemmän toisistamme hyvää jo ihmisten elinaikana, eikä vasta silloin, kun toinen ei enää ole meitä kuulemassa. Käytäthän siis sinäkin pienen hetken ajastasi sanoaksesi toiselle jotakin kaunista ja kannattelevaa.
Kohtaamisia ja kollegiaalisuutta
Joulukuun lopussa Kuhmalahden kyläkoordinaattori Lasse Huuhka hurautti autollaan Raudanmaan kylätalolle. Juttelimme ja vaihdoimme ajatuksia vilkkaasti. Vaikka työnkuvamme ovatkin hieman erilaiset, totesimme silti olevamme kollegoita keskenämme. Lassen kaltaisen helposti lähestyttävän ihmisen kanssa keskusteleminen on hämmästyttävän helppoa – aivan kuin olisimme tunteneet jo ennestään.
Lopuksi – sinun joulusi
Jouluna toivon meille kaikille hetkiä, joissa saa pysähtyä itselle merkityksellisten asioiden äärelle. Hetkiä, joissa huomaa, miten paljon hyvää ympärillä on. Hetkiä, joissa voi vaalia tärkeitä ihmissuhteita, kiitollisuutta ja rauhaa.
Kiitos jokaiselle, joka on ollut osa Raudanmaan vuotta 2025 tavalla tai toisella. Kiitos jokaiselle, joka on tullut mukaan, auttanut, osallistunut, jakanut ajatuksiaan tai ollut läsnä.
Toivotan sinulle oman näköistä joulua, lempeää vuodenvaihdetta ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteen 2026. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.
Sydämellisin terveisin, Riina – Raudanmaan kyläemäntä
Uuden edessä – sydämellä Raudanmaan kyläemäntänä
Raudanmaalla on tapahtunut viime vuosina suuria asioita. Kylällä haluttiin varmistaa yhteisöllisyyden jatkuminen ja kasvaminen Kautialan koulun lakkauttamisen jälkeen, joten vuonna 2021 perustettiin Raudanmaan kyläosuuskunta. Näin entinen koulu sai uuden elämän Raudanmaan kylätalona. Koulurakennuksen kunnostaminen ja toiminnan käynnistäminen ovat vaatineet valtavasti vapaaehtoistyötä, aikaa ja myös rahaa. Yhdistykset ovat tehneet parhaansa, mutta arjen kiireissä esimerkiksi tiedonkulku on välillä jäänyt taka-alalle.
Kyläemännän saappaisiin
Tätä varten syntyi ajatus kyläkoordinaattorista, tai kuten täällä sanotaan, kyläemännästä. Työnhakuprosessi oli monivaiheinen ja perusteellinen: se sisälsi ennakkotehtävän sekä kaksi työhaastattelua, joiden jälkeen tulin valituksi tehtävään. Oli ilo ja kunnia tulla valituksi juuri tähän työhön ja tähän yhteisöön. Tunsin paljon ihmisiä entuudestaan, mutta olen saanut tutustua myös moniin uusiin ihmisiin. Koen arvokkaana, että saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja että voimme oppia paljon toisiltamme.
Nyt kun kylätalon toiminta on tullut ensimmäisien kuukausien aikana tutuksi, on tullut aika kääntää katse tulevaan: siihen, miten voimme yhdessä tehdä Raudanmaasta entistä eläväisemmän, osallistavamman ja yhteisöllisemmän paikan.
Kohtaamisia ja kahvihetkiä
Sydän-Hämeen Lehti ja Kangasalan Sanomat kävivät tekemässä lämminhenkiset haastattelut uudesta työstäni ja minusta. On ollut mukava saada onnitteluja, halauksia ja iloisia kommentteja valituksi tulemisen ja lehtijuttujen vuoksi. Ne ovat tuoneet lisää iloa ja vahvistaneet tunnetta siitä, että tekemälläni työllä on merkitystä monelle.
Heinäkuussa hyppäsin suoraan kyläemännän saappaisiin ja niin sanotusti suoraan syvään päätyyn, keskelle vuoden kiireisintä sesonkia. Kylätalo kuhisi elämää, vierailijoita, talkoolaisia, työntekijöitä ja kesätyöntekijöitä. En ehtinyt juuri pysähtyä miettimään, mitä kaikkea työni tulisi pitämään sisällään, vaikka sain kahden päivän perehdytyksen. Loput selvisi kuitenkin käytännössä, päivä kerrallaan.
Heinäkuun viikoittaisilla kyläemännän kahveilla kuka tahansa sai tulla juttelemaan kanssani. Parhaimmillaan meitä oli yli kymmenen ihmistä porisemassa, ja nämä hetket olivat itselleni tärkeitä. Sain kuulla ihmisiä ja heidän aitoja mielipiteitään ja ideoitaan, mutta uskoakseni myös osallistujille oli tärkeää tulla kuulluksi.
Arjen monipuolisuus ja yhteisön voima
Kun minulta kysyttiin kesällä, mitä kyläemännän työhön kuuluu, nauroin usein, että “aika laajasti sesonkiaikana vähän kaikkea.” Ja se piti paikkansa. Välillä minut on löytynyt kylätalolta mitä erikoisimmista tilanteista. Milloin mistäkin ja milloin minkäkin työtehtävän ääreltä. Toimin yleishenkilönä, joka yrittää pitää langat käsissään ja huolehtia siitä, että asiat sujuvat. Siinä samalla mieli oli myös jo tulevassa ja kirjasin ajatuksiani ja havaintojani ylös, jotta voin hyödyntää niitä myöhemmin suunnitellessani toimintaa.
Vaikka vilskettä ja vilinää riitti, en ole ollut yksin. Ihmisten tuki, kesätyöntekijät, vapaaehtoiset, opiskelijat, kylätalon ja Lastenmaatila Pikkupihan omat työntekijät sekä vierailijat ovat läikäytelleet sydänalaani monesti. Lämmin kiitos jokaiselle, jotka osaltanne olette auttaneet minua uuden työn alkuun. En voi olla kiittämättä perhettäni, joka on kannatellut minua uudessa elämäntilanteessa. Olette rakkaita.
Vapaaehtoisten arvostus
Erityisesti vapaaehtoisten arvostukseni on kasvanut valtavasti. Olen konkreettisesti nähnyt, kuinka moni heistä on hoitanut samoja asioita omien töidensä ja arkiaskareidensa ohella, joita minä nyt teen palkattuna työntekijänä. Kun joku paikka kaipaa korjausta tai kohennusta, aina on löytynyt tekijä. Tapahtumatkaan eivät synny itsessään, vaan niiden takana on aina joukko ihmisiä, jotka mahdollistavat niiden toteutumisen. Lastenmaatila Pikkupihaa ei olisi ilman vapaaehtoisia. Joten vapaaehtoisten panos kylän hyväksi on ollut korvaamatonta, ja toivon voivani tukea ja vahvistaa heidän tekemistään parhaani mukaan. Yksi tavoitteistani onkin saada lisää ihmisiä mukaan toimintaan, ja kyläkyselyllä pyrin tätäkin asiaa selvittämään ja vastausten avulla luomaan erilaisia tapoja osallistua ja olla osallisina toiminnassa omien voimavarojensa mukaan.
Hengähdys ja uudet suunnat
Ystäväni kysyi ensimmäisten viikkojen jälkeen, miltä elo kyläemäntänä tuntuu. Vastasin: “väsynyt mutta onnellinen.” Nyt, kun sesonkiaika on takana ja kylätalon aukioloajat ovat supistuneet, olen palautunut kesän vilskeestä ja vilinästä ja voinut keskittyä paremmin hanketyöhöni. Tavoitteena on esimerkiksi vahvistaa yhdistysten välistä yhteistyötä ja kehittää toimivampia viestintätapoja sekä aktivoida ihmisiä mukaan yhteisölliseen toimintaan. Olen muun muassa palaveerannut yhdistysten puheenjohtajien kanssa ja esksutellut miten voisin olla yhdistyksille avuksi, kontaktoinut yrittäjiä ja oppilaitoksia yhteistyöhön, tehnyt ja koonnut kyläkyselyä, mutta ennen kaikkea pysähtynyt kuuntelemaan kyläläisiä, täällä vierailevia ihmisiä sekä kylätalon palkattua väkeä ja vapaaehtoisia.
Eläinten lempeä läsnäolo
Kesän aamut olivat erityisiä. Kun astelin parkkipaikalta töihin, oli ihana näky katsoa, kuinka Lastenmaatila Pikkupihan eläimet laidunsivat vapaana yhdessä isojen aitojen sisällä ennen asiakkaiden saapumista. Auringonsäteiden osuessa pieneen aasivarsaamme Taikaan, ajattelin hetken kaiken näyttävän joltakin lastenelokuvan satumaalta.
Eläimet ovat ihanan aitoja ja teeskentelemättömiä. Niillä ei ole samanlaista käsitystä ajasta kuin ihmisillä. Ne eivät suunnittele huomista tai vatvo eilistä. Ne reagoivat siihen, mitä tapahtuu juuri tässä hetkessä. Siksi joksus painan pääni juhannuksena syntyneen Taika-aasivarsan kylkeä vasten, haistan sen turkkia, hengitän samaan tahtiin ja annan hermostoni rauhoittua. Eläimillä on kaunis taito elää hetkessä ja nauttia siitä, mitä juuri nyt on. Voimme oppia heiltä paljon, kun maltamme pysähtyä. Samaa hyvinvointia toivon eläinystäviemme tuottavan kaikille heidän kanssaan työskenteleville ja Pikkupihalla vieraileville.
SM-suunnistuksen yhteinen ponnistus
Syyskuussa saimme kunnian olla mukana SM-suunnistustapahtuman toteutuksessa. Tarjottavien suunnittelu, hinnastojen ja kylttien teko, tavaroiden nouto, kisapaikan koristelu, tuotteiden valmistus ja kuljetus kisapaikalle, siellä ruoan tarjoilu sekä koko tapahtuman jälkimainingit siivouksineen ja tiskauksineen vaativat valtavasti työtä.
Mutta jälleen kerran tämä oli mitä mainioin todiste siitä, miten voimme yhdessä ponnistaa mitä hurjimpiin suorituksiin. Sydämellinen kiitos kaikille tapahtuman omalta osaltaan mahdollistaneille. Jokaisen panos oli tärkeä ja mahdollisti tapahtuman onnistumisen.
Hyvinvointi syntyy yhdessä
Puhun usein hyvinvoinnista, siitä miten jokainen lenkki ketjussa on tärkeä, kuinka kuormittuneena ihmisen näkökulmanottokyky kapenee ja pyrkinyt selvittämään, mikä vie voimia ja mikä niitä tuo. Olen halunnut pysäyttää ihmisiä miettimään, miksi he tekevät juuri tätä vapaaehtoistyötä. Nämä keskustelut ovat mielestäni valtavan arvokkaita, vaikka ei vielä ehkä perinteistä suomalaista keskustelukulttuuria. Haluan tietoisesti viedä yhteistä tekemistä siihen suuntaan, missä huomaamme herkemmin hyvän ja annamme toisillemme myönteistä palautetta ja kiitosta. Oman terveyden aikanaan menettäneenä osaan arvostaa sitä, minkä olen saanut siitä takaisin ja siksi pyrin muistuttamaan muitakin itsestä huolehtimisesta. Kenenkään ei tarvitse, eikä pidä selvitä yksin. Tukeutukaa siis läheisiin ja yhteisöön. Juuri siinä piilee yhteisön voima.
Tiesitkö muuten, että tutkimuksen mukaan kun autamme toisiamme, saamme siitä myös itse hyvää mieltä? Esimerkiksi Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston yhteistutkimuksessa Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi työorganisaatioissa todettiin, että työpaikan toimivuus ja työntekijöiden hyvinvointi perustuvat ennen kaikkea ihmisten välisiin suhteisiin. Tutkimus osoitti, että tiimien välinen vuorovaikutus ja tiedonkulku ovat keskeisiä tekijöitä työn sujuvuuden ja hyvinvoinnin kannalta.
Kohtaamiset tekevät työn merkitykselliseksi
Toivon lämpimästi, että jatkossakin saan kohdata paljon erilaisia ihmisiä, kuulla teidän tarinoitanne, ajatuksia ja unelmia kylätaloon ja sen toimintaan liittyen. On tärkeää olla luottamuskenne arvoinen ja antaa toiselle mahdollisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Juuri niissä kohtaamisissa syntyy se, mikä tekee tästä työstä minulle erityisen merkityksellisen.
Lämpimin terveisin, Riina – Raudanmaan kyläemäntä
Lämpimin terveisin, Riina – Raudanmaan kyläemäntä
kylakoordinaattori.raudanmaa@gmail.com
Views: 389