Kesäsesonki on jälleen takana, ja voi miten paljon siihen mahtuikaan elämää, kohtaamisia, tapahtumia, naurua ja yhdessä tekemistä. Haluan aloittaa tämän blogin kiittämällä jokaista kävijää, talkoolaista, yhteistyökumppania, esiintyjää, tapahtumien järjestäjää ja kylätalon ja Lastenmaatila Pikkupihan ystävää. Teidän ansiostanne kylätalo on paljon enemmän kuin rakennus. Se on paikka, jossa ihmiset kohtaavat, viihtyvät, auttavat toisiaan ja luovat yhdessä yhteisöä.
Itse vietin elokuun lomaillen, mutta kylätalolla vapaaehtoiset järjestivät ohjelmaa ja tapahtumia. Kesän loppua juhlistettiin 8.8. Elonkorjuun etkoilla, joissa ohjelmaa riitti koko illaksi. Ohjatut eläinhetket, kepparikisat, tex mex -herkut, pubivisa ja karaoke kokosivat ihmiset yhteen nauttimaan kesän viimeisistä lämpimistä illoista.
Venetsialaisia vietimme 29.8. Toyota-koeajojen ja autonäyttelyn merkeissä. Päivän aikana päästiin jälleen eläinten pariin ohjatuissa eläinhetkissä, kisailtiin pubivisassa, laulettiin karaokea ja iltaa päästiin viettämään venetsialaiskokon äärellä.
Lähiruokapäivää vietimme 12.9. ja 19.9 järjestimme harrasteajoneuvopäivän, jonka tarkoituksena oli tehdä samalla hyvää. Jokaisesta tapahtumaan osallistuneesta harrasteajoneuvosta lahjoitettiin vapaalippu SOS-Lapsikylälle. Päivä huipentui illalla, kun Dutch Hill Brooklyn tarjosi yleisölle aitoa rock’n’roll-musiikkia talkoohengessä. Keikan aikana huomasin, että Daisy-mummoponimme oli karannut aitauksestaan syömään ”vihreämpää” ruohoa, joten kipitin korkkareilla ottamaan karkulaisen kiinni. Tämä sinänsä huvitti minua, koska olen aiemmin ollut hevoskammoinen, mutta nämä meidän Pikkupihan kaviokaverit ovat hälventäneet uskomattomasti pelkoani ja olen jo melko rento heidän seurassaan.
Lokakuun 3. päivänä järjestimme maksuttoman hyvinvointipäivän, joka kokosi talon täyteen hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä. Päivän aikana saimme kuulla luentoja, tutustua erilaisiin palveluihin, liikkua, rentoutua ja ennen kaikkea pysähtyä hetkeksi oman hyvinvoinnin äärelle. Suuri kiitos kaikille osallistujille, näytteilleasettajille, yhteistyökumppaneille ja vapaaehtoisille. Toivon, että jokainen löysi päivästä edes yhden ajatuksen tai oivalluksen, jonka voi ottaa mukaansa arkeen.
Syksyn saapuessa käynnistyivät jälleen myös yhteisölliset kyläillat. Ensimmäinen kyläilta pidettiin 7.9., ja myönnän odottaneeni hieman jännityksellä, kuinka moni löytäisi takaisin yhteisten iltojen äärelle kesätauon jälkeen. Eipä tarvinnut kauaa odottaa, kun tuttu näky palasi. Ovi kävi tasaisesti ja ihmiset kerääntyivät vaihtamaan kesän kuulumisia iloisin mielin. Tuntui mukavalta, että kyläiltoja oli odotettu ja ne koetaan tärkeäksi kohtaamispaikaksi.
Kyläiltojen osallistujajoukko on laajentunut entisestään, mikä ilahduttaa minua suuresti. Erityisen liikuttavaa on ollut huomata, kuinka mukaan on tullut myös pieniä alakouluikäisiä lapsia ja kuinka sujuvasti eri sukupolvet vaihtavat kuulumisia keskenään tai aikuiset auttavat lapsia bingon pelaamisessa. Välillä lapset ilmestyvät paikalle hyvissä ajoin ennen kyläillan alkua. Silloin odotteluaika on kulunut esimerkiksi leikkimökkiä siivotessa, pihaleluja järjestellessä tai kanssani kyläiltaa valmistellessa. Palkaksi on saattanut saada joskus myös karkkiaskin tai Aku ankkan taskukirjan. On tärkeää sanoa myös lapsille, että ihanaa kun olette täällä ja arvostan osallistumistanne. Yhtä tärkeää samaa on sanoittaa ikäihmisille, jotka eivät enää samoissa määrin jaksa talkoilla kun nuoremmat. Lopulta voinenkin todeta, että on tärkeää huomata ja huomioida jokainen, sillä jokainen ihminen toivoo olevansa osa yhteisöä tavalla tai toisella, sillä olemmehan jo evoluution näkökulmasta laumassa eläviä. Siksi koen tärkeänä, että jokainen voi kokea olevansa tervetullut kylätalollemme ja meidän ihmisten ”laumaan”.
Lisäksi koen tärkeänä, että lapset pääsevät pienestä pitäen mukaan yhteiseen toimintaan. Heistä kasvaa nuoria ja nuorista aikuisia. Toivonkin, että moni heistä löytää aikanaan takaisin kotiseudulleen opintojen ja elämänpolkujen jälkeen. Elävä kylä kun ei synny itsestään, vaan ihmisistä, jotka haluavat olla osa sitä.
Viimeisimmissä kyläilloissa olemme myös muistelleet kylän historiaa. Olemme käyneet läpi yhdistysten ja seurojen syntyvaiheita sekä jakaneet vuosikymmenten takaisia muistoja. Olen yrittänyt kirjoittaa arvokkaita tarinoita talteen niin nopeasti kuin kynä on pysynyt kädessä.
Tiesittekö esimerkiksi, että vuoden 1952 olympialaisten soihtukulkue kulki aivan kylätalon viereistä tietä pitkin? Naapurissamme asunut Tenho sai aikanaan kunnian kantaa olympiatulta osan matkasta. Ei varmasti karjalaispoika osannut tänne muuttaessaan arvata, mitä kaikkea elämä vielä toisi tullessaan. Juuri tällaiset tarinat tekevät paikallishistoriasta ainutlaatuista.
Syksyn aikana sain osallistua myös Latvian opintomatkalle yhdessä muiden maaseudun kehittämisestä kiinnostuneiden toimijoiden kanssa. Matkan aikana tutustuimme erilaisiin matkailu-, hyvinvointi- ja yhteisöllisyyskohteisiin sekä kuulimme paikallisten toimijoiden kokemuksia oman alueensa kehittämisestä. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka samanlaisia vahvuuksia ja haasteita maaseutualueilta löytyy maiden rajoista riippumatta. Matkalta mukaan tarttui uusia ajatuksia, inspiraatiota ja uskoa siihen, että yhteisöllisyys on edelleen yksi maaseudun tärkeimmistä voimavaroista.
Vaikka kesän jälkeen aukioloaikamme ovat supistuneet, talossa tapahtuu kuitenkin paljon myös varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella. Meillä käy säännöllisesti hyvinvointialan yrittäjiä, kuten jäsenkorjaaja, jalkahoitaja ja fysioterapeutti. Liikuntasalissa järjestetään monipuolisesti ohjattua liikuntaa, ja tiloissamme pidetään erilaisia kokouksia, koulutuksia, juhlia sekä työhyvinvointi- ja tykypäiviä. Pikkujouluja on alettu jo myös varailemaan.
Tyhy-päiviin on mahdollista yhdistää esimerkiksi luonnossa liikkumista, eläinten tuomaa hyvinvointia, kokoustamista, ruokailua ja vaikka karaokeakin. Juuri tällaisia mahdollisuuksia haluamme tarjota niin yrityksille, yhdistyksille kuin erilaisille ryhmille. Monitoimitilamme ovat aktiivisessa käytössä ympäri syksyn. Taito Pirkanmaan Kässäpaja kokoontuu meillä perjantaisin, ja ryhmä täyttyi jälleen nopeasti. Kuntosalilla puolestaan voi käydä joustavasti omalla ovikoodilla silloin, kun omaan arkeen parhaiten sopii.
Olemme tällä hetkellä avoinna lauantaisin klo 10-19. Syyslomalla ovet ovat avoinna keskiviikosta 14.10. perjantaihin 16.10. klo 10-16 ja lauantaina klo 10-19. Halloweenia vietämme 24.10. pidennetyllä aukiololla aina klo 21 asti. Lisäksi Pikkupiha on avoinna omatoimikävijöille torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin klo 10-16. Kahvila Mäyrä on silloin suljettuna, mutta vessaan pääsee ulkokautta. Liput saa ostaa puhelimella paikan päältä QR-koodilla.
Vaikka vuodenaika vaihtuu ja kesän vilkkaimmat kuukaudet ovat takanapäin, toivon, että mahdollisimman moni löytää tiensä kylätalolle tavalla tai toisella. Joku tulee kyläiltaan, toinen kuntosalille, kolmas käsityöryhmään, kokoukseen tai hyvinvointipalveluiden pariin. Yksi saapuu katsomaan eläimiä lasten kanssa, syömään ruoan, osallistuu tapatumaan ja joku juomaan kupillisen kahvia ja vaihtamaan kuulumisia. Kylätalo on olemassa teitä varten. Haluamme tarjota paikan, jossa on helppo kohdata, harrastaa, oppia uutta, järjestää tapahtumia, tehdä töitä, juhlia ja olla yhdessä. Jokainen ovestamme sisään astuva on tärkeä osa tätä yhteisöä.
Ja edelleen, yksi näky ilahduttaa minua erityisen paljon. Viikolla olemme kengätön talo, joten eteinen täyttyy erilaisista kengistä. Ne kertovat yhdellä silmäyksellä sen, mitä kyläemännän on ilo nähdä: talossa on ihmisiä ja elämää.
Syksyn aikana sain osallistua myös Latvian opintomatkalle yhdessä Kantri Leaderin, Latvian ja Portugalin Smart Village -toimijoiden sekä muiden maaseudun kehittämisestä kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Matkan aikana tutustuimme Tukumsin ja Jūrmalan alueiden kyliin, yhteisötiloihin, nuorisokeskuksiin, yrityksiin sekä erilaisiin luonto- ja matkailukohteisiin.
Yksi matkan tärkeimmistä havainnoista oli se, kuinka samanlaisia maaseudun ilot ja haasteet ovat eri maissa. Sekä Latviassa että Portugalissa pohditaan, kuinka ihmiset saataisiin lähtemään kodeistaan mukaan yhteiseen toimintaan, miten vapaaehtoisia löydetään ja kuinka yhteisöllisyyttä ylläpidetään tulevaisuudessa.
Matkasta jäivät mieleen myös ihmiset. Vaikka olimme tulleet eri maista ja erilaisista taustoista, oli hämmästyttävää, kuinka helposti vieraiden ihmisten joukkoon solahti. Verkostoituminen ja yhteistyö ovat tällaisilla matkoilla tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on se, miten ihmiset ottavat toisensa vastaan ja kohtelevat toisiaan. Suomen ”reissuryhmä” tuntui jo heti aamuyön lähdön hetkellä omalta ja koin, että tässä porukassa on helppoa olla.
Juuri tällaiset kohtaamiset muistuttavat siitä, että yhteisöllisyys ei synny rakennuksista, hankkeista tai tapahtumista, vaan ihmisistä. Siitä, että joku hymyilee, kuuntelee, kysyy kuulumisia ja toivottaa tervetulleeksi. Koen kiitollisuutta siitä, että pääsin matkalle mukaan, sain nähdä uusia toimintatapoja ja ennen kaikkea tutustua näihin kaikkiin ihmisiin. Uskon, että näistä kohtaamisista jää elämään paljon muutakin kuin uusia ideoita. Niistä jää mukaan myös lämpöä, ystävällisyyttä ja uskoa siihen, että yhdessä voimme rakentaa entistä vahvempia yhteisöjä.
Vaikka nuoret usein muuttavat opintojen perässä pois kotiseudultaan, tavoite on sama Suomessa, Latviassa ja Portugalissakin: luoda sellainen yhteisö, johon halutaan joskus palata takaisin.
Milloin viimeksi sinä astuit mukaan uuteen joukkoon ja tunsit olevasi tervetullut heti ensimmäisestä hetkestä lähtien? Kuinka sinä huomioit toiset ihmiset? Mitä saapuu paikalle, kun saavut paikalle?
Näihin ajatuksiin päätän tällä kertaa blogini. Ihanaa syksyä jokaiselle. Lämpimin syysterveisin,
Riina, kyläemäntä
Views: 13